Sivu 1, 1:sta

Urku

ViestiLähetetty: Ke Helmi 08, 2006 11:22
Kirjoittaja uttra
Vipusen varusteet -topicista innostuneena haluan pianistikosketinsoittajana udella seuraavaa:

Minkämallinen tai -lainen urku soi Kalifi myy mustaa valoa -kappaleessa (ja kuka sitä soittaa)?

Kysymykseen vastaamisella voi olla seuraamuksia, olemme näes kaveriporukalla jo n. vuoden harjoitelleet kyseistä kappaletta esitettäväksi ainakin kerran.

Re: Urku

ViestiLähetetty: Ke Helmi 08, 2006 11:40
Kirjoittaja Pekkala-Pekkala
uttra kirjoitti:Vipusen varusteet -topicista innostuneena haluan pianistikosketinsoittajana udella seuraavaa:

Minkämallinen tai -lainen urku soi Kalifi myy mustaa valoa -kappaleessa (ja kuka sitä soittaa)?


Lähetämme telefaxin ex-kosketinsoittaja Ahmed Ahoselle, joka osaa varmasti vastata kysymykseen paremmin kuin kukaan meistä. Sen voin kuitenkin sanoa, että Ahmedin leslie-tyyppinen vahvistin painoi pirusti, oli äärimmäisen ikävä kannettava ja tunnettiin nimellä "Kaakki".

Re: Urku

ViestiLähetetty: Ke Helmi 08, 2006 11:52
Kirjoittaja Pekkala-Pekkala
uttra kirjoitti:Kysymykseen vastaamisella voi olla seuraamuksia, olemme näes kaveriporukalla jo n. vuoden harjoitelleet kyseistä kappaletta esitettäväksi ainakin kerran.


Ohoh! Olemme äärimmäisen otettuja, mutta myös hieman huolestuneita teidän, ystävienne ja omaistenne henkisen hyvinvoinnin puolesta. :wink:

Pekkala-Pekkala

ViestiLähetetty: Ke Helmi 08, 2006 22:11
Kirjoittaja Ahmed Ahonen
Iltaa,

ja kiitoksia mielenkiinnosta kysyjälle sekä telefaksista Pekkalalle. Kyseisen äänitteen urut hoituivat Voce Micro B -urkumodulilla (preset 2, varmaankin) sekä Dynacordin 70-lukulaisella leslie-vahvistimella.

Alun puhelinsoundi on vedetty pyörimättömän bassokaiuttimen läpi, muu biisi on sitten enemmän tai vähemmän volyymisärötettyä lepaa (virollisesti Aleks Lepa-Joe).

Ja onnea harjoitteluun. Taisi viedä yli vuoden Kuha.:ltakin, vaikka meillä oli nuotit.

Tervehtien,

Ahmed Ahonen.

ViestiLähetetty: To Helmi 09, 2006 15:07
Kirjoittaja uttra
Nuotit, jestas. Tehän taidatte olla ihan Muusikoita isolla ämmällä.
Nyt kun tuon maagisen sanan mainitsitte, tulevatko nuo nuotit ikinä olemaan tavallisen rahvaan saatavilla, voisitteko kuvitella jonain päivänä julkaisevanne jonkinmoisen Kuha.-songbookin?

ViestiLähetetty: To Helmi 09, 2006 17:29
Kirjoittaja Jeesus Vipunen
Olisi hienoa päästä näkemään virallinen Kuha.-songbook. En kuitenkaan usko, että sellaista tullaan julkaisemaan, monestakaan syystä. Jos joku ryhtyisi sellaista valmistelemaan, odotan itse erityisen malttamattomana virallista transkriptiota Hauli ja Moukari Monosen rumputyöskentelystä Mureke-kappaleen introssa.

ViestiLähetetty: To Helmi 09, 2006 17:37
Kirjoittaja Pekkala-Pekkala
Jeesus Vipunen kirjoitti:Olisi hienoa päästä näkemään virallinen Kuha.-songbook. En kuitenkaan usko, että sellaista tullaan julkaisemaan, monestakaan syystä. Jos joku ryhtyisi sellaista valmistelemaan, odotan itse erityisen malttamattomana virallista transkriptiota Hauli ja Moukari Monosen rumputyöskentelystä Mureke-kappaleen introssa.


...ja transkription jälkimainingeissa olisi hyvä pitää Pop-jazz-opistolla muutaman tunnin seminaari siitä mitä kyseisessä kohdassa oikein tapahtuu. Seminaarin nimeksi sopisi "Kuha. - Musiikista Murekkeeksi".

Pekkala-Pekkala

ViestiLähetetty: To Helmi 09, 2006 17:55
Kirjoittaja Jeesus Vipunen
Minusta Pop/Jazz -opistoon pitäisi perustaa kolmivuotinen ammattitutkintoon tähtäävä Mureke-linja, jolla opiskeltaisiin regressiivistä käyttäytymistä, kovaäänistä myrkyttämistä ja häiritsevää soitinten paukuttelua. Nythän Kuha.-inspiraation saanut nuoriso joutuu musiloimaan täysin ilman koulutusta, nuo onnettomat.

ViestiLähetetty: To Helmi 09, 2006 22:12
Kirjoittaja Ruikula
En haluaisi kuitenkaan peruskoulun pakollisia puukäsityön tunteja ja niiden tarjoamaa äänimaailmaa unohtaa. Harva nuorista muusikoista on täysin ilman Kuha.:llista sivistystä.

Harva tosin osaa nuotintaa sirkkelin tuottamaa ääntä.

ViestiLähetetty: Pe Maalis 17, 2006 13:47
Kirjoittaja Metanolo
Kysytään nyt samaan rahaan, että minkälaisella laitteistolla herra Bronson säveliään tuuppaa pihalle? Lisäksi "soittofilosofiasta" on aina "kiinnostavaa" kuulla. Eli mitä, miksi, miten ja miltä pohjalta.

Oma soittofilosofianihan on, että "ei mustia koskettimia". Ne kun on ryhmitelty oudosti kahden ja kolmen sarjoihin. Ei mitään logiikkaa!

ViestiLähetetty: Ma Maalis 20, 2006 23:21
Kirjoittaja Radio Bronson
Metanolo kirjoitti:Kysytään nyt samaan rahaan, että minkälaisella laitteistolla herra Bronson säveliään tuuppaa pihalle? Lisäksi "soittofilosofiasta" on aina "kiinnostavaa" kuulla. Eli mitä, miksi, miten ja miltä pohjalta.


Kuha.-yhtyeessä käyttämäni arsenaali ei ole kovinkaan omaperäinen; olen soittanut keikoilla lähinnä Yamahan P90-digipianoa ja Roland JP8000-syntikkaa; toisinaan myös Hohnerin Walter Special –pianohaitaria. Kokoelmasta löytyy myös mm. Kangasalan urkutehtaan matkaharmooni, Hohnerin claviola ja melodica, Rhodes Stage MKII, Microkorg, pari digipianoa ja vanha CRB-combourku.

Oma soittofilosofianihan on, että "ei mustia koskettimia". Ne kun on ryhmitelty oudosti kahden ja kolmen sarjoihin. Ei mitään logiikkaa!


Kysyjä tarkoittaa tässä ilmiötä nimeltä ”white-key fever”, johon Vincent Persichetti viittaa kirjassaan ”Twentieth Century Harmony” (Persichetti 1961, 224). Itse taas olen ajatellut, että mustista koskettimista löytää paljon nopeammin haluamansa, kun ne on järjestetty kahden ja kolmen ryppäisiin. Mutta toki tilanteissa, jossa sävelkorkeuksilla ei ole ollenkaan niin suurta merkitystä kuin vaikkapa rytmillä (esim. kappaleen "Mureke" intro), on jonkin verran helpompi käyttää valkoisia koskettimia.

ViestiLähetetty: Ti Maalis 21, 2006 8:14
Kirjoittaja uttra
Mustissa koskettimissahan on se vaara, ettei niihin välttämättä osu. Valkoisia koskettimia on vieri vieressä, joten heikommassakin tilassa tulee lyöneeksi edes melkein oikein.

ViestiLähetetty: Ti Maalis 21, 2006 16:28
Kirjoittaja Jeesus Vipunen
Radio Bronson kirjoitti:Mutta toki tilanteissa, jossa sävelkorkeuksilla ei ole ollenkaan niin suurta merkitystä kuin vaikkapa rytmillä (esim. kappaleen "Mureke" intro), on jonkin verran helpompi käyttää valkoisia koskettimia.


Juha Kuhan kiteyttämä Kuha.:n virallinen soittofilosofiahan on ollut "Ei niillä äänenkorkeuksilla ole niin väliä, eikä oikeastaan rytmeilläkään."