Kirjoittaja Juha Kuha päivämäärä To Loka 26, 2006 7:56
Simo Digipoksin kysymys kielii suhteellisen traditionalistisesta tavasta tulkita taukoja oman (tai toisen) subjektiivisen kokemuksen perusteella. Kuha.:n aloittama tutkimustyö perustuu kuitenkin toisenlaiseen lähestymistapaan.
Tiedetään, että ääniaaltoja voidaan kumota toisilla. Tähän lapsellisen helppoon menetelmään perustuvia korvakuulokkeita myydän nykyään joka kaupassa. Olemme aloittaneet tutkimuksemme näistä tunnustetuista tosiseikoista ja aluksi kehitämme tekniikkaa, jolla mallintaa ja hallita näiden nuottien ja nk. antinuottien välistä vuorovaikutusta. Pyrimme esimerkiksi kehittämään antinotaatiomenetelmiä. Lopulliset tavoitteemme ovat kuitenkin paljon pidemmällä.
Lähtöajatuksena on se, että maailmankaikkeudessa on pakko olla huomattavasti enemmän ääniä kuin vain kuultavat sellaiset. Tämä on suora johtopäätös siitä, että astrofyysikot ovat olettaneet jo pitkään ns. pimeän aineen ja energian olemassa oleviksi, vaikkakin suoraa havaintoa väistäviksi. Meidän hypoteesimme on siis se, että mikäli on oletettava pimeän aineen ja energian olemassaolo, on myös oletettava ns. pimeiden ääniaaltojen olemassaolo (enkä nyt viittaa perinteiseen black metaliin). Pimeät ääniaallot ovat jotain muuta kuin tavalliset ääniaallot tai niiden vastakohdat, antiääniaallot. Oma veikkaukseni on, että pimeillä ääniaalloilla on muun muassa negatiivinen massa.
Tämän teorian nojalla tauot eivät siis ole varsinaisia tyhjiä tiloja ääniaaltomassojen välissä vaan vain erilaista aistien ja nykyisten mittalaitteiden ulottumattomissa olevaa ääntä. Tästä näkökulmasta katsottuna voidaan siis väittää, että tauko tauossa ei ole mahdollinen, ellei pimeiden ääniaaltojen lisäksi ole joitain muita vielä tunnistamattomia äänen muotoja. Tavoitteemme on saada aikaan tällaista pimeää ääntä, levyttää sen avulla pimeää musiikkia ja myydä sitä kovaan hintaan (mahdollisesti pimeillä markkinoilla).
Juha Kuha - rakkaudesta "musiikkiin"